Taajama-alueen käppäviljelijänä olen alkanut tykästyä enemmän yksinkertaistettuun viljelytilametaforaan. Ollakseen mitenkään järkevä viljelevä tila, sen on panostettava keväällä menoihin, että elonkorjuun aikana saadaan satoa, joka mielellään kattaa koko vuoden kulut. Kokoomuksen leikkauspolitiikan mukaan tämän viljelytilan tuotot saadaan nousuun ainoastaan lopettamalla siementen ostaminen, työvoiman palkkaaminen ja lannoitteiden ostaminen, koska nämähän ovat niitä kauheita kulumenoja. Sitten elokuussa seistään kuolleen pellon reunalla kädet taskussa ihmetellen, että miten tilalla menee nyt niin surkeasti, vaikka mehän ollaan leikattu.

Tilanne on tämän oikeisto-osuuskunnan viljelyshoidossa niin vakava, että 2027 vaaleissa katsotaan, laitetaanko seuraavassa johtoryhmän kokoonpanossa pellot kokonaan myyntiin (halvalla yhteisille tutuille), että saadaan jotain tuloja.

Paikallisen työväen työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat onkin about kaikille tässä porukassa aika samantekevä ilmiö.